Pohjanmaan historiallisen museo ja yhdistys perustettiin 130 vuotta sitten vuonna 1895 / Österbottens historiska museum och förening grundades för 130 år sedan år 1895

 

Kerrotaan, että aloitteen museon perustamiseksi teki toimittaja Waldemar Sandman. Vaasaan ja Pohjanmaalle piti saada oma museo. Tammikuun 26 päivä 1895 kokoontui viitisentoista kulttuurista ja historiasta kiinnostunutta henkilöä ruotsalaiselle lyseolle, jossa valittiin tilapäinen hallitus professori Johan Oskar Immanuel (J.O.I.) Ranckenin johdolla laatimaan säännöt suunnitellulle museoyhdistykselle, joka perustettiin huhtikuun 27. päivänä 1895.

Yhdistys järjestäytyi 15. lokakuuta ja valitsi hallituksen jäseniksi seuraavat henkilöt: maisteri Otto Alcenius, filosofian tohtori Henrik Emanuel Aspelin, hovioikeuden notaari Lorenzo Kihlman, hovioikeuden viskaali Oskar Rewell, lääninarkkitehti Viktor Reinius, rehtori Vilhelm Teodor  Rosenqvist, pankin komissaari N. Sundman, toimittaja Waldemar Sandman ja lehtori Knut Sääf. Rancken oli menehtynyt keväällä ja niinpä yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Rewell (Viljo Rewellin isä) ja sihteeriksi Sääf. Suurin osa enemmän tai vähemmän sukua toisilleen ja Oskar Ranckenin oppilaita.

Ensimmäinen näyttely toteutettiin jo 1896 pormestari Victor Cajanuksen talossa ja pian sen jälkeen kauppias Tuomas Laurellin talossa lähellä rautatieasemaa. Karl Hedman tuli mukaan yhdistyksen toimintaan 1899 ja hänet valittiin varainhoitajaksi 1903.

Ensimmäisenä vuonna kokoelmissa oli jo 200 esinettä seuraavana jo 1000 ja vuonna 1914 jo yli 3000. Alusta asti aina vuoteen 1919 museon intendenttinä toimi maisteri Knut Sääf, joka huolellisesti luetteloi hankitut esineet, joita tuli usein asiamiesten kautta pohjoisessa aina Oulun korkeudelta, idässä Jyväskylän seudulta ja etelässä Satakunnan pohjois-osista tietenkään unohtamatta muita silloisen Vaasan läänin alueita. Hankinnoista vastasi jo varhain Karl Hedman, jolla oli jo oma karttuva kulttuurihistoriallinen kokoelma ja laaja taidekokoelma. Hedman toimi vuodesta 1923 lähtien intendenttinä ja lopulta myös yhdistyksen puheenjohtajana.

Museotilat Laurellin talossa kävivät pian ahtaaksi ja 1920-luvun alussa alettiin suunnitella uutta museorakennusta. Siihen löytyi rahoitus Suomen valtiolta, Vaasan kaupungilta ja 11 ympäristön kunnalta sekä kaupungeilta. Suurimmat yksityiset lahjoittajat olivat varakonsuli Eugen Wolff ja apteekkari Vasili Smirnoff. Museon suunnittelijaksi valittiin arkkitehti Eino Forsman ja työt aloitettiin Marian puistossa vuonna 1928. Kuvanveistäjä Emil Wikströmiltä tilattiin pronssiovet, joiden korkokuvissa kuvataan Pohjanmaan merkittävimpiä historiallisia vaiheita. Mallia oviin hän otti Firenzestä. Karl ja Elin Hedman saivat käyttöönsä uuden museorakennuksen ylimmän kerroksen kokoelmien sijoituspaikaksi ja kodiksi. Ison ja upean museotalon ja muistohallin vihki juhlallisesti käyttöön Suomen presidentti Lauri Kristian Relander 28. kesäkuuta päivänä 1930.

Museon vihkipäivä lauantai 28.6.1930

Ensimmäisenä vihittiin klo 13-14  Muistohalli. Ohjelmassa oli Alkusoitto, Karl Hedmanin tervehdyspuhe, jonka jälkeen ”Tasavallan Herra Presidentti” Relander vihki muistohallin. Sitä seurasi Rukous, jonka piti teologian tohtori Isak August Björklund. Lopuksi veisattiin Jumala ompi linnamme.

Seuraavaksi oli luultavasti Hedmanin opastus museossa klo 14-15 ja klo 15-17 oli museon vihkiäisjuhla puistossa.

Se alkoi Vaasan marssilla (kuoro ja orkesteri). Tervehdyssanat lausui maaherra B Sarlin. Sen jälkeen ”Tasavallan Herra Presidentti” (Relander) piti puheen isänmaalle ja vihki museon. Sitten mieskuoro Wasa sångargille esitti kappaleet ”Österbotten” ja Wasa namnet”, joiden jälkeen oli juhlapuheen vuoro. Sen piti valtionarkeologi Juhani Rinne. Puheen jälkeen esiintyi sekakuoro Sirpaleet ja orkesteri esittäen kappaleen ”Vapautettu kuningatar”. Tämän jälkeen oli vuorossa ”Kiitospuhe museon suosijoille”, jonka esitti professori Karl Hedman. Lopuksi laulettiin Maamme.

Professori Karl Hedman oli saanut järjestettyä omat kokoelmansa toiseen kerrokseen ja Kansallismuseon amanuenssi Nils Cleve sisusti varsinaisen museon. Karl Hedman kuoli jo 29.4.1931 vain 66 vuoden ikäisenä. Vain pari kuukautta aiemmin hän ja hänen puolisonsa Elin (os. Hassellblatt) olivat lahjoittaneet arvokkaat antikviteetti- ja taidekokoelmansa museon haltuun sekä puolet huomattavasta omaisuudestaan, jonka korot määrättiin käytettäväksi museokokoelmien kartuttamiseen ja joista huolehtisi sitä varten vuonna 1931 heidän perustamansa Hedmanin säätiö.

Kun Vaasan palosta oli kulunut 100 vuotta vuonna 1952, tehtiin Wasastjernan talosta Vanhassa Vaasassa museo. Pohjanmaan museo kunnallistettiin 1990, jolloin se oli jo toiminut 10 vuotta maakuntamuseona ja seitsemän vuotta aluetaidemuseona. 2010-luvulla Tikanojan taidekoti ja Kuntsin modernin taiteen museo liitettiin maakuntamuseoon, josta 2020-luvun alussa tuli alueellinen vastuumuseo.

Det berättas att initiativet till att grunda museet togs av journalisten Waldemar Sandman. Vasa och Österbotten behövde få ett eget museum. Den 26 januari 1895 samlades ett femtontal personer med intresse för kultur och historia vid det svenska lyceet, där en tillfällig styrelse under ledning av professor Johan Oskar Immanuel Rancken valdes för att utarbeta stadgar för den planerade museiföreningen, som grundades den 27 april 1895.

Föreningen konstituerade sig den 15 oktober och valde följande personer till styrelseledamöter: magister Otto Alcenius, filosofie doktor Henrik Emanuel Aspelin, hovrättsnotarie Lorenzo Kihlman, hovrättsfiskal Oskar Rewell, länsarkitekt Viktor Reinius, rektor Vilhelm Teodor Rosenqvist, bankkommissarie N. Sundman, journalist Waldemar Sandman och lektor Knut Sääf. Rancken hade avlidit på våren och därför valdes Rewell till föreningens första ordförande och Sääf till sekreterare. De flesta var mer eller mindre släkt med varandra och elever till Oskar Rancken.

Den första utställningen hölls redan 1896 i borgmästare Cajanus hus och strax därefter i Laurells hus nära järnvägsstationen. Karl Hedman kom med i föreningens verksamhet 1899 och valdes till kassör 1903.

Redan under det första året omfattade samlingarna 200 föremål och år 1914 över 3000. Från början och ända fram till 1919 verkade magister Knut Sääf som museets intendent. Han förde noggrant katalog över de förvärvade föremålen, som ofta kom via ombud norrifrån ända från Uleåborgstrakten, i öster från Jyväskyläområdet och i söder från norra Satakunta – naturligtvis utan att glömma övriga delar av dåvarande Vasa län. För inköpen ansvarade tidigt Karl Hedman, som redan hade en växande kulturhistorisk samling och en omfattande konstsamling. Hedman verkade från 1923 som intendent och blev slutligen även föreningens ordförande.

Museilokalerna i Laurells hus blev snart trånga och i början av 1920-talet började man planera en ny museibyggnad. Finansiering erhölls från finska staten, Vasa stad och 11 kringliggande kommuner samt städer. De största privata donatorerna var vicekonsul Eugen Wolff och apotekare Vasili Smirnoff. Till arkitekt utsågs Eino Forsman och arbetet inleddes i Maria parken år 1928. Det stora och ståtliga museihuset och minneshallen invigdes högtidligt av Finlands president Lauri Kristian Relander den 28 juni 1930.

Museets invigningsdag lördagen den 28.6.1930

Först invigdes Minneshallen kl. 13–14. Programmet bestod av Ouvertyr, hälsningstal av Karl Hedman, varefter ”Republikens Herr President” Relander invigde Minneshallen. Därefter följde bön, hållen av teologie doktor Isak August Björklund. Avslutningsvis sjöngs ”Vår Gud är oss en väldig borg”.

Därefter hölls sannolikt Hedmans guidning i museet kl. 14–15 och mellan kl. 15–17 ägde museets invigningsfest rum i parken.

Den inleddes med Vasa-marschen (kör och orkester). Landshövding B. Sarlin höll hälsningstalet. Sedan höll ”Republikens Herr President” (Relander) ett fosterlandstal och invigde museet. Därefter framförde manskören Wasa sångargille sångerna ”Österbotten” och ”Wasa namnet”, varefter det var dags för festtalet. Detta hölls av statsarkeologen Juhani Rinne. Efter talet uppträdde blandkören Sirpaleet och orkestern med stycket ”Den befriade drottningen”. Därefter höll professor Karl Hedman ”Tacktal till museets vänner”. Avslutningsvis sjöngs ”Vårt land”.

Professor Karl Hedman hade fått ordna sina egna samlingar i andra våningen och Nationalmuseets amanuens Nils Cleve inredde själva museet. Karl Hedman avled redan den 29.4.1931 endast 66 år gammal. Bara ett par månader tidigare hade han och hans hustru Elin (född Hassellblatt) donerat sina värdefulla antikvitets- och konstsamlingar till museet samt hälften av sin betydande förmögenhet, vars ränta skulle användas för att utöka museets samlingar och som skulle förvaltas av Hedmans stiftelse, grundad 1931.

När det hade gått 100 år sedan Vasa brand år 1952, inrättades Wasastjernas hus i Gamla Vasa som museum. Österbottens museum kommunaliserades 1990, då det redan hade verkat i 10 år som landskapsmuseum och i sju år som regionalt konstmuseum. Under 2010-talet anslöts Tikanojas konsthem och Kuntsis museum för modern konst till landskapsmuseet, som i början av 2020-talet blev regionalt ansvarsmuseum.

Kirjoittaja / Författare: Kaj Höglund, maakuntamuseotutkija / regionmuseiforskare, Vaasan museot / Vasas museer

Vapaaehtoistyötä sotaveteraanimuseossa / Frivilligarbete i krigsveteranmuseet

Harrastusten vaatima aika vaatii joskus kohtuuttomalta tuntuvan määrän aikaa ja saattaa olla raskastakin. Pätee omaan pitkäaikaiseen, tämän hetken pääharrastukseenikin, sotaveteraanien ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen perinnetyöhön. Tämä konkretisoituu erityisesti Vaasan Sotaveteraanimuseon vastuuhenkilön työssä.

Mutta osaa tuo olla palkitsevaakin (enkä nyt tarkoita työn silloin tällöin tuottamia prenikoita). Museossa on nyt mukava kävijäryhmien buumi. Eilen ja tänään kohdalle osui todellisia laaturyhmiä. Oli ilo olla niitä opastamassa ja kertomassa vierailijoille museon esineistä ja niiden taustalla olevasta maamme itsenäistymis- ja sotahistoriasta.

Eilen vierailijoina oli kaksi ryhmää Vaasan Kansallisista Senioreista, siis ikätovereita ja vastaavan elämänkokemuksen omaavia, yhteensä 45 henkilöä. Kiinnostusta riitti ja useissa kohdin tuli myös kommentteja omakohtaisista asiaan liittyvistä kokemuksista esiin. Tein esittelykierroksen toisen ryhmän kanssa ja kollega toisen. Tapasin kollegan vielä illalla ja yhdessä totesimme päivän olleen tavanomaista antoisamman.

Vaasan Lyseon lukiossa on historian opettaja, joka on kytkenyt opetusohjelmaansa vierailun museossamme. Se tapahtuu tarkoin harkittuna aikana. Tänään vieraillut 18 opiskelijan ryhmä on toista vuotta lukiossa ja heidän Suomen 1900-luvun historiaa käsitellyt kurssinsa päättyi vierailuun museossa. Hieno aktiivinen ja kiinnostuksensa avoimesti ilmaissut ryhmä ja opettaja mukana kytkemässä museon antia kurssilla esiin tulleisiin asioihin. Ainakaan tällaisesta nuorisosta ei tarvitse olla huolissaan.

Palautteena sain opettajalta (Janne Dahlsten) muutaman kuvan. Laitan niistä kaksi esille.

 

Kuva 1 (foto: Janne Dahlsten) 

Museokierros alkaa Suomen Sodasta 1808-1809 ja Haminan rauhasta 1809. Esittelyssä Edelfeltin maalauksesta ”Porilaisten marssi” tuttu rumpu, joka on ollut Pohjanmaan Rykmentin Närpiön Komppanian käytössä mm. Suomen Sodassa. Esillä on myös ko. komppanian lipun näköiskopio, alkuperäinen on Tukholman Sotamuseossa.

Kuva 2 (foto: Janne Dahlsten)

Tässä on esillä Suojeluskuntiin ja Lotta Svärd järjestöön liittyvää materiaalia. Takana oikella esitellään Talvisodan aikaisia ankaria Vaasan pommituksia. Esillä on mm. suutarina alas tullut suurikokoinen pommi.

Teksti: Ilkka Virtanen, emeritusprofessori.

Vaasan sotaveteraanimuseo: https://www.vaasansotaveteraanimuseo.fi/ 

***

Emellanåt känns det som att fritidsintressena kräver orimligt mycket tid och då kan det även kännas tungt. Så är även fallet med mitt eget fritidsintresse sedan en lång tid tillbaka, nämligen traditionsarbete för krigsveteranerna och det frivilliga försvaret, som är min huvudhobby för tillfället. Särskilt i arbetet som ansvarsperson för Vasa Krigsveteranmuseum blir det konkret.

Men nog är det allt givande också (och då syftar jag inte på de medaljer som arbetet emellanåt medför).

Museet har nu en trevlig boom av besökargrupper. I går och i dag fick jag träffa några verkliga kvalitetsgrupper. Det var en glädje att få guida besökarna och berätta för dem om museiföremålen och om den bakomliggande självständighets- och krigshistorien i vårt land.

I går kom två grupper från Vaasan Kansalliset Seniorit och besökte oss, dvs. jämngamla personer med motsvarande livserfarenhet, sammanlagt 45 stycken.  De var väldigt intresserade och vid ett flertal tillfällen gav de kommentarer om personliga erfarenheter som hängde samman med sakerna.  Jag guidade den ena gruppen och min kollega den andra. Jag träffade kollegan ännu samma kväll och vi kunde båda konstatera att dagen hade varit mer givande än vanligt.

Historieläraren vid Vaasan Lyseon lukio har kopplat ihop sitt undervisningsprogram med ett besök till vårt museum.  Det sker på en noggrant övervägd tidpunkt. I dag har en grupp på 18 elever som går andra året i gymnasiet besökt oss. Deras kurs om 1900-talets historia i Finland avslutades med ett museibesök. Det var en aktiv grupp, som öppet uttryckte sitt intresse och läraren var med och kopplade ihop museets utbud med saker som de hade gått igenom på kursen. Man behöver åtminstone inte vara orolig över sådana här ungdomar.

Läraren (Janne Dahlsten) delade med sig av några bilder som respons.  Jag bifogar två av dem. 

Bild 1 (fotograf: Janne Dahlsten)

Museirundan börjar med Finska kriget år 1808-1809 och Freden i Fredrikshamn 1809. Från Edelfelts målning ”Björneborgarnas marsch” presenteras den kända trumman, som har varit i användning av kompaniet i Närpes regemente i bl.a. Finska kriget. En kopia av ifrågavarande kompaniets flagga visas också, den ursprungliga flaggan finns på Armémuseet i Stockholm. 

Bild 2 (fotograf: Janne Dahlsten)

Här visas material som hör ihop med Skyddskårerna och Lotta Svärd-organisationen. Längre bak till höger visas kraftiga bombningar av Vasa under Vinterkriget. Bland annat visas en stor oexploderad flygbomb.

Text: Ilkka Virtanen, professor emeritus

Vasa Krigsveteranmuseum: https://www.vaasansotaveteraanimuseo.fi/

 

Palanen Firenzeä Pohjanmaalla - Pohjanmaan museo ja sen pronssiovet

Vaasassa oli rakenteilla uusi museo 1920-luvun lopulla. Sen arkkitehdiksi valittiin kilpailun jälkeen Eino Forsman. Hän piirsi museotalon uusklassistiseen tyyliin ja torni sekä pronssiovet antavat museolle italialaisen leiman.

Tammikuussa 1928 Emil Wikström sai tilauksen suuriin reliefein koristeltuihin pronssioviin, jotka tulisivat rakenteilla olevaan Pohjanmaan museoon. Tilauksen hän sai suoraan ystävältään, vaasalaiselta taiteenkerääjältä ja lahjoittajalta, lääkäri Karl Hedmanilta. Museonjohtaja Hedman oli Pohjanmaan museon kantava voima, joka vastasi viime kädessä taiteilijan valinnasta ja museorakennukseen tulevien ovien kuvaohjelmasta.

Vaasan sokeritehtaan taiderahasto rahoitti ovien hankinnan sekä Henry Erikssonin lasimaalauksen museon muistohalliin. Pohjanmaan historiasta kertovien ovien kymmenen kuvakentän ohjelma alkaa viikinkien tulosta ja päättyy Vaasan paloon 1852. Vaasan palosta on tänä kesänä (2022) kulunut 170 vuotta.

Kuva: Pohjanmaan museo

Kuva: Pohjanmaan museo

Mutta miten Italia ja keskiajalla elänyt Lorenzo Ghiberti liittyvät Pohjanmaan museon oviin? Lähtökohta museon oville oli renessanssimestari Lorenzo Ghibertin taituroimat Firenzen kastekirkon, Battistero di San Giovannin pronssiovet, Porta del Paradiso (Paratiisin ovet) 1400-luvun alusta. Esillä kastekirkossa ovat taidokkaat kopiot ja alkuperäisiä säilytetään Museo dell'Opera del Duomossa

Museon pronssiovet paljastettiin museon vihkiäistilaisuudessa 1.7.1930. Vihkiäisiin osallistui tasavallan presidentti K.J. Relander. Pohjanmaan museon alkuperäinen sisäänkäynti, kuvanveistäjä Emil Wikströmin tekemät pronssiovet sekä niitä ympäröivät kivirakenteet puhdistettiin ja konservoitiin elokuussa konservaattori Lasse Mattilan johdolla 2014.

Pohjanmaan museon ovet ovat hieno osoitus läheisten ystävien Karl Hedmanin ja Emil Wikströmin unelmasta rakentaa Pohjanmaan rannikolle palanen Firenzeä, jossa Arno-joen sillat ja rannat olisivat sijoittuneet viereiselle kaupunginlahdelle. Ehkä ajatus ei olekaan niin kaukaa haettu tai hassumpi, nyt kun kaupungin rantoja kohennetaan.

Kannattaa käydä tutustumassa tähän nyt hieman sivussa olevaan, palaseen Firenzeä ja Italiaa seuraavalla museovierailulla tai vaikkapa vain iltakävelyllä.

Pohjanmaan museon pronssiovien reliefien sisältö:

Oven kahden ylimmän kuvan aiheet ovat islantilaisen Snorren saduista. Kuvissa nähdään kuningas Agne laivueineen saapuvan Suomeen ja vievän mukanansa paluumatkalle molemmat päällikkö Frosten lapset, Skjalvin ja Logen.

Toinen korkokuvapari kuvaa Korsholman linnanpäällikköä Eerikki Pukea lähtemässä sotajoukkoineen tukemaan Engelbrektiä vuonna 1434 sekä Pohjanmaan talonpoikia valittamassa olosuhteistaan Kaarle Herttualle 1597.

Kolmannen rivin reliefeissä nähdään, kun talonpoikaisjoukko taistelee käskynhaltija Flemingin huoveja vastaan Nuijasodassa Santavuoren kentällä vuonna 1597 sekä historioitsija Johannes Messeniuksen maanpaossa Kajaanin linnan edustalla.

Neljännessä rivissä reliefiparit kuvaavat Pietari Brahea saapumassa Vaasan kaupunginportin edustalle (1648) sekä Napuen taistelua vuonna 1714.

Alimpana nähdään Vaasan hovioikeuden vihkiäisten juhlakulkue, jossa hovioikeuden virkamiehet ja presidentti Arvid Kurck palaavat jumalanpalveluksesta vuonna 1776 sekä Vanhan Vaasan suuresta palosta 1852, jolloin miltei koko kaupunki paloi poroksi.

Kullatut pronssiset ovet 1422, Lorenzo Ghiberti
Florence/Firenze
Kuva: Wikipedia

Pohjanmaan museon pronssiovet
Kuva: Pohjanmaan museo

Kirjoittaja:

Kaj Höglund

Pohjanmaan museon maakuntamuseotutkija